Tämä kirja ja kirjailija on roikkunut lukulistallani jo vuosikausia. Nyt se sitten vihdoin osui kohdalle. Kannen mukaan kirjaa on myyty 30 miljoonaa kappaletta, ja teksti käännetty 58 kielelle (vuoden 2005 tilanne). Huima suosio siis. Eikä suosion syitä ole vaikea hakea.
Teksti on äärettömän sujuvaa ja helppolukuista. Kirjassa on selkeä tarina, joka etenee rivakasti, ilman pitkästyttäviä paatoksia. Sanomakin tuodaan julki selvästi ja kiertelemättä. Kaikenkaikkiaan todella viihdyttävää lukemista, jota lukiessa voi kevyesti inspiroitua tarkastelemaan omaa elämäänsä. Laittaisin tämän samaan sarjaan Lokki Joonatanin kanssa. Ihana kirja, joka jättää lukijalle miellyttävän olon. Tunteen, kuin olisi jo oikeasti tehnytkin jotain oman elämänsä eteen.
"Olen Salemin kuningas, vanhus oli sanonut.
"Miksi kuningas puhuisi paimenelle?" poika kysyi häpeissään ja ihmeissään. "Siihen on monta syytä. Mutta sanokaamme tärkeimmäksi syyksi sen, että olet onnistunut löytämään elämäntiesi."
Poika ei tiennyt mitään elämäntiestä.
"Se on kaikkea sitä mitä olet halunnut aina toteuttaa elämässäsi. Jokainen tuntee nuorena elämäntiensä. Siinä vaiheessa kaikki on selvää ja mahdollista eivätkä ihmiset pelkää unelmoida tai toteuttaa toiveitaan. Mutta kun aika kuluu, jokin mystinen voima alkaa toistaa ihmiselle, että elämäntietä ei voi seurata." "
sunnuntai 10. tammikuuta 2010
maanantai 4. tammikuuta 2010
Anton Tsehov: Hepsakka ja muita juttuja
Vähän ironisesti sattui samalla kertaa luettavaksi Hotakainen ja Tsehov. Siinä missä Hotakaisen jutut tuntuivat aikansa eläneille, Tsehov tuntui ihmeellisen ajattomalle, niin kieleltään, kuin ajatuksiltaankin. Tsehov ei kuvaa inhimillisiä ominaisuuksia sinänsä hyvinä tai pahoina, vain jonkun ominaisuuden liika korostuminen aiheuttaa ongelmia. Olkoon se sitten hyvyys tai ahneus, pelko tai oikeamielisyys. Viehättävää onkin hänen lempeä suhtautuminen ihmisen virheisiin. Eikö se, mitä eniten paheksut lähimmäisessäsi löydy itsestäsikin? Vähän toisessa muodossa, mutta rehellisesti tarkastellen tunnistettavana.
Ote novellista "Koteloitunut ihminen"
"Hän käytti tummia silmälaseja, ihokasta, pumpulia korvissa ja ajaessaan vossikalla hän käski nostaa kuomun. Sanalla sanoen, tässä miehessä ilmeni alituinen, itsepintainen halu sulkeutua, niin sanoakseni, koteloon, joka erottaisi hänet muusta maailmasta ja suojelisi ulkonaisilta vaikutteilta. Todellisuus kiihotti ja pelotti häntä, herättäen alituista levottomuutta, ja ehkä puolustaakseen arkuuttaan ja inhoaan nykyisyyttä kohtaan hän ylisti aina menneisyyttä ja sellaista, mitä ei ole milloinkaan ollutkaan. Kuolleet kielet, joita hän opetti, olivat nekin oikeastaan nekin kalossit ja sateenvarjo, joiden avulla hän piiloutui todelliselta elämältä."
Ote novellista "Koteloitunut ihminen"
"Hän käytti tummia silmälaseja, ihokasta, pumpulia korvissa ja ajaessaan vossikalla hän käski nostaa kuomun. Sanalla sanoen, tässä miehessä ilmeni alituinen, itsepintainen halu sulkeutua, niin sanoakseni, koteloon, joka erottaisi hänet muusta maailmasta ja suojelisi ulkonaisilta vaikutteilta. Todellisuus kiihotti ja pelotti häntä, herättäen alituista levottomuutta, ja ehkä puolustaakseen arkuuttaan ja inhoaan nykyisyyttä kohtaan hän ylisti aina menneisyyttä ja sellaista, mitä ei ole milloinkaan ollutkaan. Kuolleet kielet, joita hän opetti, olivat nekin oikeastaan nekin kalossit ja sateenvarjo, joiden avulla hän piiloutui todelliselta elämältä."
Kari Hotakainen: Elämä ja muita juttuja
Elämä ja muita juttuja, on kokoelma Hotakaisen Helsingin Sanomain kolumneja vuosilta 1997-2000. Eihän niissä mitään varsinaista vikaa ole, sujuvaa sanailua ajankohtaisista aiheista. Ongelmana on vaan, että se, mikä oli vaikkapa vuonna 1995 ajankohtaiselle tuntuva aihe, ei sitä välttämättä tänä päivänä enää ole. Suurin osa jutuista on kuitenkin sen verran pintaliitoa, etteivät ne oikein kestä ajan hammasta. Toki joukossa on ajattomampiakin juttuja, mutta tietty liian yksityiskohtainen ajankohtaisuus häiritsee kautta linjan. Vähän jäi ihmetyttämään, miksi nämä on kirjaksi koottu?
Alku kirjoituksesta "Lyhyt johdatus alalle (eli kirja KK:lle)"
"Hyvää huomenta Kata Kärkkäinen!
Lähestyn Sinua vanhempana valtiomiehenä nyt kun esikoisromaanisi myötä otat ratkaisevan askeleen kirjallisuuden tuuliselle savannille.
Tunnen Sinua vain haastattelujen kautta. Niissä kerrot hyvin tietäväsi, miten kulttuuripiirit suhtautuvat ex-alastonmalliin, joka tunkeutuu romaanillaan heidän alueelleen. Olet sanojesi mukaan varautunut pahimpaan, eli toimit koin liikenneturva lapsuudessani: ennakoi tuleva tilaan. Ymmärrän pelkosi, mutta en tiedä ohuesta tuttavapiiristäni ketään, joka olisi haukkunut romaanisi ennen sen julkaisemista. Päinvastoin, ilman pienintäkään ivaa toivon, että romaanisi on kirkas ja syvä. Minulle on täysin yhdentekevää, kirjoittaako seuraavan modernin merkkiteoksen ex-joku vai uuttera kirjallisuudenopiskelija."
Alku kirjoituksesta "Lyhyt johdatus alalle (eli kirja KK:lle)"
"Hyvää huomenta Kata Kärkkäinen!
Lähestyn Sinua vanhempana valtiomiehenä nyt kun esikoisromaanisi myötä otat ratkaisevan askeleen kirjallisuuden tuuliselle savannille.
Tunnen Sinua vain haastattelujen kautta. Niissä kerrot hyvin tietäväsi, miten kulttuuripiirit suhtautuvat ex-alastonmalliin, joka tunkeutuu romaanillaan heidän alueelleen. Olet sanojesi mukaan varautunut pahimpaan, eli toimit koin liikenneturva lapsuudessani: ennakoi tuleva tilaan. Ymmärrän pelkosi, mutta en tiedä ohuesta tuttavapiiristäni ketään, joka olisi haukkunut romaanisi ennen sen julkaisemista. Päinvastoin, ilman pienintäkään ivaa toivon, että romaanisi on kirkas ja syvä. Minulle on täysin yhdentekevää, kirjoittaako seuraavan modernin merkkiteoksen ex-joku vai uuttera kirjallisuudenopiskelija."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
