tiistai 18. elokuuta 2009

Emily Rodda; Deltoran vyö

Vähän ailahtelevan tasoinen fantasiasarja, jossa etsitään pahan voiman piilottamia seitsemää jalokiveä, joilla paha kukistettaisiin ja Deltoran valtakunta pelastuisi. Sen verran mielenkiintoinen kumminkin, että seuraavaa osaa jää kaipaamaan. Joka kirjassa toistuu sama kaava; ensin vaelletaan, kärsitään nälkää ja vilua, sitten vähän taistellaan, josta selvitään niukin naukin, ja lopuksi Grande Finale-taistelu, jossa voitetaan sen kertainen jalokivi. Ainakaan alle kymmenvuotiaille ei tätä voi suositella, sen verran reippaita taistelukuvauksia kirjoissa on, ja varsinkin kolmannen osan taistelu peikkojen vankina, oli tunnelmaltaan lähes ahdistava. Kuin Hannu ja Kerttu noidan vankina, vähän hurjemmin kirjoitettuna.

Kahdeksanosaisen sarjan viidennestä ja toistaiseksi viimeisestä suomennetusta osasta; Kauhujen vuori

"Kinnit vilkaisivat toisiinsa hämmentyneinä, mutta Fa-Glin ja Gla-Thon nyökkäsivät silmät hohtaen. Ne olivat vannoneet vaikenevansa (jalo)kivestä, joka oli pudonnut Liefin kädelle, ja siitä mitä hän oli sillä tehnyt. Ne eivät olleet kyselleet kimmeltävästä jalokivikoristeisesta vyöstä, johon elbaiitti oli pantu, eivätkä niistä kahdesta kohdasta, jotka ammottivat vyössä tyhjinä. Ehkei niiden tarvinnut kysyä. Ehkä ne tiesivät tai arvasivat totuuden, sillä Kauhujen vuoren maahiset ovat vanhaa kansaa, jolla on vanhoja, vanhoja muistoja."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti