torstai 8. lokakuuta 2009

Jaana Kapari-Jatta: Vaarille pala haitaria

Tässä kirjassa on todella paljon, todella mukavia pakinoita. Mutta siltikään kirjasta ei jäänyt yhtään Jippii-oloa. Aiheet poukkoilivat sinne ja tänne, ilman päämäärää, ilman yhtenäistä nimittäjää. Viimeiseltä sivulta syykin sitten selvisi. Tekstit ovat alunperin kirjoitettu kolumneiksi eri lehtiin. Ja erillisinä kolumneina olisinkin niistä varmasti vielä paljon enemmän tykännyt. Nyt oli vaikea orientoitua uuteen tekstiin, uuteen tyyliin, oli vähän hukassa oleva olo. Mutta jutut sinänsä olivat oikein hyviä. Ehkä tämä kirja kannattaisikin lukea vain juttu päivässä-tahdilla.

"Suomalaiseen ravintolaan, jossa on kaksi kuuden hengen pöytää ja kuusi neljän hengen pöytää eli yhteensä 36 tuolipaikkaa, mahtuu syömään kahdeksan seuruetta eli 16 ihmistä. Joskus ruuhka-aikoina kuuden hengen pöytiin saattaa sijoittua seurue kumpaankin pääähän, jos pidetään viisu huoli siitä, että keskimmäiset tuolit ovat vapaat. Ja toisinaan paikalle saattaa tietenkin osua kolmi-tai nelihenkinen seurue, jolloin porukka lisääntyy hieman.
Ravintola on siis todettava täydeksi silloin kun sen jokaisessa pöydässä istuu joku, jolleivät pöydät satu olemaan aivan erityisen suuria."

3 kommenttia:

  1. Ah, aivan loistava pakinan aihe!
    Olen hiljaa mielessäni manannut tuota asiaa vuosia. Nykyään se on vielä ajankohtaisempaa kun oma perhe on suuri. On oikeasti aika haastavaa hetken mielijohteesta tupsahtaa lounasaikaan vaikka kaupungilla pikaisesti syömään.
    Jokainen kuuden hengen pöytä on juuri tuollatavoin osittain varattu :(
    Itse olen jo lapsena oppinut sen että jos on yksin/kaksin liikkeellä niin koittaa etsiä itselleen pienen pöydän, jotta jollekin joka tulee porukalla, jäisi helposti tilaa.
    Varmaan tämä on sitä samaa ujoutta joka suomalaisia vaivaa. "herran jestas jos pitäisi puhua vieraille muuten kuin humalassa!" Linja-autossa sama ilmiö toistuu niin että jokaisen penkin käytävän puoleisellä paikalla istuu joku, ettei vain joutuisi kenenkään viereen.

    VastaaPoista
  2. Hyvin olet samalla aaltopituudella Kapari-Jatan kanssa. Tämä pakina nimittäin jatkuu juuri tuolla linja-autojutulla ja vieraille puhuminen otetaan sitten seuraavaksi esille ;)

    VastaaPoista
  3. :D hih, pitänee lainata kirja kirjastosta seuraavan kerran.
    R&T

    VastaaPoista