tiistai 29. joulukuuta 2009

Markus Kajo: Kettusen kootut

Huh huh, tämä kirja rasitti naurulihaksia niin paljon, että kävi totisesti jumpasta. Eilen oli ukkokullan vuoro tämä aloittaa, ja muutaman sivun jälkeen hän valitti, ettei pysty enää lukemaan, kun nauru sumentaa silmät ja salpaa hengityksen.

Kirjassa on lähes 400 pakinaa, jotka käsittelevät aiheita laidasta laitaan. Välillä kummastellaan laskinta, joka varastaa desimaaleja ja siirrytään sujuvasti pulujen syntyhistorian kautta Hollantilaisiin kanavaluistelijoihin. Kaikki jutut eivät tietenkään yhtä hilpeää naurua herätä, mutta suurin osa on suorastaan riemastuttavia, jotain niin kovin tuttua, sisältävässä hölmöydessään. Kajo tarkastelee maailmaa niukoin lausein, omituisin sanajärjestyksin, absurdi logiikka aseenaan. Ja löytää ne ihmismielen kummallisuudet, joihin omassa päässäänkin törmää tämän tästä. Vaan ei tunnusta muille.

Markus Kajohan on esittänyt havaintojaan yhteiskunnan eri aloilta myös televisiossa. Muistattehan totisen, pyöreäposkisen miehen, jonka suupielen värähdystä vahdattiin joskus 90-luvulla? Kirjan suolana olikin hänen lakonisen, lähes masentuneen oloisen hahmon ja äänen kaikuminen mielessä, juttuja lukiessa.

"Naisten temppuilua

Kuten hyvin muistatte, naiset ovat kummallisia. Ostavat hameen, jonka sivussa on halkio sitä varten, että koipi näkyisi. Ja sitten yrittävät istua siinä hameessa niin, että koipi ei näkyisi. Kuinkahan monta naistyötuntia on tänäkin päivänä uhrattu hameiden neuroottiseen nyhtämiseen? Sitä ei tiedä ken. -Eikö voi päättää, että näkyköön koipi, ja antaa hameen olla? Tai että ei, ei saa näkyä, ja laittaa vaikka verryttelyhousut alle. Mutta ei, niin yksinkertaista se ei voi naisilla olla. Koko ajan vaan pitää hametta nyhtää. Nyhtää samalla tavalla kuin alaikäinen, joka ei enää halua olla kylässä ja siksi nyhtää. Perin monimutkaista on minusta naisten toiminta."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti