perjantai 5. helmikuuta 2010

Rick Riordan: Salamavaras

Salamavaras on viisiosaisen nuorten fantasiasarjan ensimmäinen osa. Kirjan sankarina seikkailee 12-vuotias Percy Jackson, jolle karmealla tavalla selviää, etteivät antiikin tarujen jumalat olekaan vain tarua. Itse asiassa hän on itse erään jumalan poika. Puoliverinen.

Kirjan vauhti on hurjaa, tapahtumat vyöryvät eteenpäin sellaista vauhtia, ettei kyllästymisen vaaraa ole. Varsinkin alku on mielenkiintoisesti kirjoitettu, lukija tuntee olevansa yhtä pyörällä päästään, kuin Percykin.  Silti teksti on selkeää ja mukavaa luettavaa. Tosin tämän kirjan olisin ehkä lukenut mieluummin alkuperäiskielellä. Suomennus oli jollain lailla kömpelön oloista. Tuntui oudolle, kun kirjassa paljon viljelty "cool"-sana oli käännetty "kuulia". Tai pöytäliinan reunassa oli  "sinipunainen palle".

Kovin nuorelle lukijalle tätä ei voi suositella, hirviöitä löytyy joka lähtöön, ja niiden hyökkäykset ovat melkoisen hurjia. Itsekin näin niistä epämiellyttäviä unia. Poika 10v piti kirjasta kovasti ja suosittelee sitä myös muillekin. Eikä hänen mielestään hirviötkään olleet liian pelottavia.


"Lähestyin hirviötä, mikä ei ollut helppoa, kun minulla oli miekka ja lasipallo kädessä. Jos se hyökkäisi, minun olisi vaikea puolustautua.
Mutta se päästi minut lähemmäksi -  kuuden metrin päähän, kolmen metrin.
Nyt näin sen kuvan pallosta. Ei kai se voinut ihan niin ruma olla? Pallon täytyi vääristää kuvaa, sai sen näyttämään todellista kamalammalta.
"Et sinä suostu vanhaa naista satuttamaan", se kujersi. "Minä tunnen sinut."
Minä emmin, sillä sen lasista heijastuvat kasvot kiinnostivat minua - silmät tuntuivat palavan suoraan vihreän lasin läpi niin, että käsivarteni herpaantuivat.
Grover vaikeroi sementtikarhun sylistä: "Percy, älä kuuntele sitä!"
Medusa käkätti: "Myöhäistä!"
Se syöksyi minua kohti kynnet ojossa.
Minä sivalsin miekkani ylös, kuulin iljettävän lötsähdyksen ja sitten suhahduksen, kuin luolasta purkautuvan ilmavirauksen - atomeiksi hajoavan hirviön äänet.
Jotain läsähti maahan jalkojeni juureen. Jouduin panemaan likoon kaiken tahdonvoimani, jotten katsonut. Tunsin lämpimän mönjän imeytyvän sukkani läpi ja pienten kuolevien käärmeenpäiden nykivän kengännauhojani."

2 kommenttia: