Tyttökirjojen klassikko, ehdottomasti, mutta paino sanalla tyttö. Vähän jo näillä vuosikymmenillä alkoi vaivaamaan kirjan naiivi maailma. Silti, tokihan annos pollyannismia tekee meille arjen tohinassa tuskaileville hyvää.
"Tyttö sai kaiken tarvitsemansa huoltotoimelta ja lähetyslaatikoista. Kerran hän oli toivonut nukkea seuraavan paketin mukana. Mutta nuken sijasta tulivatkin pienet kainalosauvat. Lapselta pääsi tietysti itku. Mutta silloin isä opetti hänelle tuon leikin. Hänen piti aina keksiä jotakin, josta voi olla iloinen. Ja isä oli sanonut, että hän saattoi heti ryhtyä leikkimään ilojen etsimistä, olihan muka syytä olla iloinen siitä, ettei tarvinnut kainalosauvoja."
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
ihana kirja olen lukennut myös pollyanna kasvaa aikuiseksi
VastaaPoistaSellaisesta en ole kuullutkaan, pitänee lisätä sekin lukulistalle. Kiitos vinkistä!
VastaaPoistaVoi mistä olet sanut "vinkin tän kirjan lukemiseen? Sehän on jo niin vanha. Luin sen itse 15 vuotiaana,elämäntilantessa missä minulla oli kaikki syyt masentua. Vaan tuon "Iloleikin löydettyäni en ole päivääkään ollut masentunut.Siis melkkest viiskytvuot sitte! Mulla on vihdoin kirjakin. Löysin kirpparilta painoksen vuodelta -53. Naivihan se on, mut asiaa se ei pahenna. (Mitenniin toi ei kävis pojillekin...?) ;D
VastaaPoistaKuljin kirjaston lastenosastolla, ja tämä kirja vain sattui käsiini. Jostain syystä se on jäänyt lapsena lukematta, vaikka toki olin siitä kuullut.
VastaaPoistaIhana kuulla, että kirjalla on ollut sinuun noin voimakas vaikutus! Oletko sinä muuten lukenut tuon Pollyanna aikuisena, johon Anonyymi edellä viittasi?
Ehkä osa pojistakin Pollyannan tosiaan jaksaisi lukea, mutta veikkaanpa, että se suurimmalle osalle on kuitenkin ihan liian "lässy". Oma kymppiveeni sanoi jo kannen nähtyään "No en lue!" :D