Nämä runot olivat oikeasti hyviä. Oivaltavia ja puhuttelevia, elämänmakuisia. Niiden tunnemaailmaan oli helppo samaistua, ja kieli eteni sujuvasti. Aimariin rakkausrunoista miehenikin selvästi liikuttui, ne ovat tavallaan arkisia, ilman ruusunpunaisia krumeluita, mutta silti koskettavia.
Mielestäni ainut huono puoli kirjassa oli se, ettei runoja oltu jaoteltu selkeästi eri aihepiireihin. Nyt runot tuli ikään kuin ahmaistua vähän huitaisten, yhtenä pötkönä. Vaikkapa vain tyhjä sivu välissä, olisi suonut lukijalle hengähdystauon. Aikaa miettiä lukemaansa, aikaa odottaa jotain muuta.
Valitettavasti tätä kirjaa ei ole missään myynnissä, mutta aimariin runoihin pääsee tutustumaan hänen blogissaan, Pollen suuret saappaat ja kotisivuilla Elämän kultalankaa.
"Kirjoitin sinulle kirjeen.
Postiin asti en sitä saanut,
kun satoi.
Jos huomenna on poutapäivä,
niin ylihuomenna kirje on
punaisessa postilaatikossasi.
Ei ajatukset päivässä miksikään muutu.
Kirjoitin sata kertaa
rakastan sinua,
rakastan sinua.
Ja lopuksi suurin kirjaimin,
on ikävä sinua."
Kiitos sanoistasi.
VastaaPoistaAnnoit todellakin arvokkaan vinkin, jaotella tektejä jotenkin. Ilman muuta otan sen huomioon jatkossa.
Hienoa, että puhut jatkosta! Sehän tarkoittanee uutta kirjaa, ehkä jopa myyntiin tulevaa? :)
VastaaPoista