Olivia Joules on Bridget Jonesin luoneen Helen Fieldingin seuraava sankaritar. Ja tällä kertaa kyseessä on todellakin sankarillinen hahmo. Nainen, joka on nero lähes joka alalla. Osaa liikkua sulavasti niin seurapiireissä, kuin huumehuuruisissa reppumatkaajien sukellusporukoissakin. Omaa rautaiset hermot, ja sujuvan kielipään, puhumattakaan hänen sädehtivästä kauneudestaan.
Kirja oli ihan hauska, mukaansatempaava, mutta minua vähän häiritsi Jonesin haamu taustalla. Ensimmäisillä sivuilla Olivia kun kuvattiin vähän toheloksi, aikatauluja hallitsemattomaksi epäonnistujaksi. Toimittajaksi joka ei saanut kunnon juttuja, vaan joutui tyytymään kauneusvoidemainostilaisuuksien kommentoijaksi. Ja sitten yhtäkkiä hän olikin rautaisella itsekurilla varustettu, jokaisesta tilanteesta selviävä huipputyyppi. Alun kompuroinnin jälkeen kirja muuttuikin paljon mielenkiintoisemmaksi, vaikka aina välillä kirjailijaan tuntui iskevän halu korostaa, että "Tämä on nyt sitten hauska kirja, ja Olivia hassunhauska hahmo".Tuntui, kuin Fielding ei olisi oikein luottanut itseensä toisenlaisen hahmon luojana.
Mutta ihan kiva kirja tämä tosiaan oli. Sellaista harmitonta luettavaa, jossa ei päätään tarvitse sen kummemmin vaivata, vaikka arabiterrorismin ja jopa Osama bin Ladenin kanssa taistellaan. Olivia kun selviää tilanteesta kuin tilanteesta, hattuneula aseenaan. Ja luonnollisesti mukana on myös, se muutaman vastoinkäymisen jälkeen onnellisesti päättyvä rakkauskertomus, komean ja jaloluonteisen miehen kanssa.
"Hän heräsi äkisti haaveistaan. Hänen suulleen oli painettu käsi. Hän veti hattuneulan vaistomaisesti bikineistään ja upotti sen syvälle käsivarteen, joka nytkähti järkytyksestä ja höllensi otettaan juuri riittävästi, jotta Olivia saattoi kiemurrella irti.
"Älä liiku." Hän tunnisti äänen.
"Morton mikä sinua vaivaa? Oletko katsellut liikaa toimintaelokuvia?"
Hän kääntyi ja huomasi ensimmäistä kertaa elämässään tuijottavansa aseen piippuun. Se oli tosiaankin outoa."
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti