Aika hauska. Erikoinen, erilainen. Toisista tarinoista pidin, toisista en. Vaikka muotona on proosa, runoina minä nämä kuitenkin enemmän näen. Tai runollisena proosana.
Poika, 10v, luki muutaman tarinan. Ensimmäisestä kommentti oli, "Ihan sama, jos olisin ruotsiksi tuon lukenut, yhtä vähän ymmärsin". Mutta "Hanna Tsutsusen kaksi päivää" sai oikeinkin hyväksyvän vastaanoton. Kaikkia tarinoita en ihan pienimmille lukisi, mutta vähän isommille uppoaa varmaan hyvinkin, jos omaa sopivanlaatuisen huumorintajun. Ja täytyy sanoa, etten ymmärtänyt minäkään kaikkien tarinoiden ideaa, mutta tästä Petri Kurjen tarinasta pidin ja ainakin omalla tavallani ymmärsin.
"Taivas oli paperia. Petri Kurki lensi hiljalleen, rapsahteli läpi ruttuisten pilvien ja mietti. Minulla on Isä ja Äiti, mutta he asuvat kaukana muitten lasten kanssa. Minä asun yksin, en halua olla vierekkäin, mutta joillakin ilmoilla kun taivas on paperia ja siivillään voi läpsyttää itselleen tilaa, minuun repeää kaikuva aukko, onkalo, johon ikävän tyhjät tonnikalapurkin tippuvat. Ne pitävät ääntä joka kylmää sydämen, ja kylkiluitten läpi käy viima."
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti