Sinikka Nopola: Ei tehrä tästä ny numeroo

Tämä kirja tuo hyvää tuulta tullessaan. Niin elämänmakuisesti ja hauskasti kirjoitettu. Murrekirjoja on joskus aika tuskaista lukea, mutta hämäläinen puheenparsi taipuu ainakin minulle ihan helposti. Tutunoloiset ja inhimilliset hahmot saavat täydet sympatiapisteet. Mutta vaikea oli tästä kirjasta otetta valita, koska jutut ovat niin toisiinsa sidottuja. Asian hauskuus tulee ilmeiseksi vasta kokonaisuudessa, ei yksittäisissä lausahduksissa.

"Kesälomalla

Meitin sukulaiset kyselee aina kesän alussa, että kuinka teitin plikat viihtyy siä mökillä, kun niitä on vaan kaks. Ne ei tiärä, että yksinhän me kumpinenkin ollaan. Kirsti onkii, ja mää leikin kiärtävää sairaanhoitajaa. Mää ajelen semmosella piänellä pyärällä ympäri pihaa, ja mulla on taskussa laastarirulla ja sakset. Mää pysähryn aina yhren ison kiven kohralle, ja toinen etappi on nuari koivu. Mää kysyn: "Tarvitaako täälä apua?" Sitten mää otan sen rullan taskustani ja leikkaan siittä palasen.
Kun sukulaiset sitten syksyllä kyselee, kuinka kesä meni, nin mää sanon, että hyvin. Mää leikin koko suven."

Edit. 18.10.2009

Luin sarjan kaksi muutakin osaa: Se on myöhästä ny ja Kyä tässä jotain häikkää o. Hämäläistrilogian kakkososa kirvoitti vielä paremmat naurut, kuin ykkönen, mutta kolmas ei oikein ollut mieleeni. Ehkä kyse oli osittain myös kyllästymisestäkin, mutta ehkä enemmän siitä, että nyt keskityttiin likkaan, joka ei hahmona ole ihan niin riemastuttava, kuin ihanat Eila ja Rampe. Heidän sanailussaan on jotain niin tuttua, ellei varsinaisesti sanat ja asiat, niin tunnelma kuitenkin.