Päällimmäinen ajatus tästä kirjasta oli, kuinka yksioikoinen nuoren miehen maailma voikaan olla. Ongelmat ratkaistaan. Piste ja loppu. Sinänsä kyllä olisi aivan loistavaa saada vähän tuota ajatusmallia takaisin itselleenkin, eivät kaikki asiat ole myöskään ihan niin monimutkaisia, kuin välillä tuntuu.
Kantavana ajatuksena tässä on, että syömisestä pitäisi nauttia, oppia haluamaan laatua, määrän sijasta. Tärkeintä olisi antaa itselleen lupa syödä. Jatkuvasta panttaamisesta seuraa vain ahmimista. Tuohon on helppo yhtyä. Pitkään vallalla ollut laihdutusmuoti on saanut monet jo lapsesta asti varomaan kaloreita, rasvoja, sokereita. Ehkä pitäisikin opetella varomaan ainoastaan määrää, ja nauttia kaikesta, mitä suuhunsa laittaa?
"Lupa syödä on kohtuullisen syömisen tärkeimpiä asioita. Sinun on koettava, että saat syödä aina, kun keho sitä pyytää, ja uskallat myös käytännössä sen toteuttaa. Eli syö, kun on nälkä. Tämä monen mielestä varsin mutkaton asia ei ole laihdutuskonkarille niin yksinkertainen, sillä hänen aivoihinsa on syöpynyt syvälle ajatus syömisen hallinnasta. Syömisen määrällinen ja ajallinen hallinta on kuitenkin juuri se, mikä tuottaa ongelmia."
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti