Roald Dahl ei petä koskaan. Herra ja Rouva Nilviö ovat ilkeitä, ilkeistä ilkeimpiä. Rouva Nilviö syöttää miehelleen matoja spagettina, Herra Nilviö tuikkaa suuren sammakon rouvansa sänkyyn ja uskottelee sen olevan hirmuinen näppäräkipriäinen. Mutta juuri siinä vaiheessa, kun pariskunnan ilkeily tuntuu lukijasta jo liian ilkeälle, tapahtuu jotakin....
"Mutta hassua oli se, ettei rouva Nilviö ollut syntynyt rumaksi. Nuorena hänellä oli ollut melko sievät kasvot. Rumuus oli kasvanut häneen vuosi vuodelta sitä mukaa kun hän vanheni. Miksi niin oli käynyt? Selitys on yksinkertainen. Jos jollakulla on rumia ajatuksia, se alkaa näkyä hänen kasvoistaan. Ja jos sillä jollakulla on rumia ajatuksia joka päivä, joka viikko ja joka vuosi, kasvoista tulee vähä vähältä niin rumat, että niitä kestää tuskin katsoa.
Ihminen, jolla on hyviä ajatuksia, ei voi koskaan tulla rumaksi. Sinulla voi olla väärä nenä ja kiero suu ja kaksoisleuka ja ulkonevat hampaat, mutta jos sinulla on hyviä ajatuksia, ne loistavat kasvoiltasi kuin auringon säteet, ja näytät aina ihastuttavalta."
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti