Peter Mayle: Piskinelämää

Piskinelämän luettuani tunnen suorastaan vastemielisyyttä Provencelaisia kohtaan. Kirja toki esittää kaiken leppoisan huumorin suojista, mutta niiden takana olevat henkilöhahmot piirtyivät minun mieliini vähemmän mukavina. Viinaan (no, viiniin) menevinä, metelöivinä huijareina.

Mutta Piskinelämää toki on viihdyttävä ja sekä poika, että ukkokulta ilmoittivat myös sen lukevansa, kun illalla sitä vähän selailivat. Kulkukoira-Boyn kertojaminä houkuttaa joviaalilla maailmankatsomuksellaan ja hupaisilla kommelluksillaan, jollaisiin kuka tahansa kunnon koira saattaa joutua. Kiitos R&T suosittelemisesta.

Erityismaininnan ansaitsevat Edward Korenin suorastaan lastenkirjamaiset, hilpeät piirrokset.

"Asetun paikalleni pallo suussa ja jään vaanimaan pää kumarassa, samaan tapaan kuin haaskalintu joka mietiskelee aamiaisensa lähestyvää kuolemaa. Ennemmin tai myöhemmin tämä liikkumaton ja aika omalaatuinen asento herättää ihmisten huomion. "Mitä Boy nyt tekee?" he sanovat. Tai: "Oksettaako sitä?". Kun koko yleisön katse on kohdistunut minuun, avaan verkalleen kitani ja päästän pallon pomppimaan. Se lähtee portaita alas, aidalta maahan tai altaan reunalta syvään päähän. Pysyn aivan hiljaa ja tuijotan alhaalla olevaa palloa silmäluomenkaan värähtämättä. Se on kireä ja keskittynyt hetki.
 Jännitystä kestää kunnes joku tervejärkinen tajuaa pelin tarkoituksen, toisin sanoen hakee pallon ja palauttaa sen minulle. Jos katsojat ovat erityisen hidasälyisiä - ja uskokaa pois, olen tavannut eräitä, jotka eivät näköjään tienneet oliko lounasaika vai tiistai - minun täytyy ehkä haukahtaa alkumerkiksi. Pallo noudetaan, tuodaan luokseni ja ojennetaan minulle. Jätän pelaajat hetkeksi rauhoittumaan ja tointumaan kiihtymyksestään, sitten toistan koko prosessin."